Eroneuvonnan ja tuen pariin voi hakeutua, kun ero uhkaa tai ero päätös on jo tehty. Eron akuutissa vaiheessa tai kun ero on tullut yllätyksenä, ihminen tarvitsee kannattelua ja henkistä tukea. Ajatuksistaan ja tunteistaan puhuminen myötäelävälle eroasiantuntijalle (terapeutille), jäsentää emotionaalista myrskyä ja kaaoksen kokemusta. Eroneuvontaan voi hakeutua myös eron käytännön asioissa kuten huoltajuuteen, lasten tapaamisiin tai omaisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Kokeneen eroasiantuntijan kanssa on mahdollista pohtia eri vaihtoehtoja ja niiden toimivuutta. Usein huoli isyyden tai äitiyden ohenemisesta painaa myös mieltä. Silloin on hyvä tulla keskustelemaan oman vanhemmuuden merkityksestä lapselle.

Sovittelusta voi olla suuri apu ja hyöty silloin, kun erosta on sovittu, mutta eron käytännön asioista sopiminen ei tahdo onnistua. Sovittelu on aina vapaaehtoista ja edellyttää molempien vanhempien tai erotilanteessa olevien halukkuutta löytää sovitteluratkaisu erimielisyyksille.

Sovittelu on aina lapsen etu ja sillä voi säästää kalliit asianajaja- ja oikeudenkäyntikulut. Oikeuteen meneminen ei edistä eikä rakenna eron jälkeistä yhteistyövanhemmuutta. Kun taas sovittelu ja siinä harjaantuvat kommunikaatiotaidot luovat edellytyksiä paremmalle yhteistyölle lapsia koskevissa asioissa.

Käytäntö:
Soviteltavia asioita voi olla yksi tai useampi. Sovittelu alkaa vanhempien erillistapaamisilla, jossa kartoitetaan erimielisyydet ja soviteltavat asiat. Yhteistapaamisia on kolme, jonka jälkeen on vielä mahdollista sopia seurantakäynnistä. Sovittelun tavoite on sopimukseen pääseminen. Sovittelussa tehdyn ja allekirjoitetun sopimuksen voi vahvistaa lastenvalvojalla.